29. tammikuuta 2017

Tervetuloa lukemaan Katilan pihapiirin ihka ensimmäistä postausta!



Tämän blogin päätimme, tai ehkä se olin minä enemmän kuin Antti, perustaa koska halusimme tuoda esille sitä mitä me täällä Katilan ympäristössä touhataan.
Toivon mukaan saatte tämän blogin avulla enemmän tietoa siitä mitä me täällä esim. höyläämössä tehdään ja kuinka niitä listoja syntyy. Tai kuinka yleensä loppuvuodesta perheen naiset hullaantuu jostain askartelusta siinä määrin, että ainakin täällä talon isännältä vaaditaan pitkää hermoa! Ja voipi tulla kurkistuksia maatilamatkailun mökkeihinkin vähän laajemmin ja siihen mitä niiden ympäristössä voi harrastaa!

Eli hyvin laajasti siis kirjoituksia tulee niin puupuolesta, maatilamatkailusta, maataloudesta, perheestä, askartelu innostuksista tai mistä tahansa asiasta mitä Katilan pihapiirissä keksitäänkään!

Näin aluksi ajattelin hieman kertoa siitä kuinka tähän pisteeseen ollaan päästy missä nyt ollaan. Vuosiin on mahtunut monenlaista toimintaa tässä pihapiirissä ja monta sukupolvea. Tässä pihapiirissähän itse olen saanut varttua ja nähdä sen monet muutokset. Ennen kuin Antin kanssa saimme tilan haltuumme sukupolvenvaihdoksen kautta ehtivät vanhempani Pirjo ja Heikki uurastaa monen työn parissa joista saimme Antin kanssa sitten jatkaa.

Monien vaiheiden tai toisin sanoen eläimien kautta ollaan kuljettu, että ollaan päästy edes lähelle sitä tilannetta mikä esim. tuolla höyläämössä on.


Katilan eläimiä vuosien varrella

Nykyinen höyläämö on aikaisemmin toiminut navettana. Isä ja äiti pitivät lehmiä vuosikymmeniä kunnes lopettivat lehmien pidon 1990. Itselläni on monet hyvät muistot tuolta navesta ja sen asukkaista. Eläinrakkaana ihmisenä sitä tykkäsi käydä rapsuttelemassa lehmiä, ainakin niitä joidenka luokse pienenä tyttönä uskalsin mennä :)

Tuolloin 1990 isä ja äiti joutuivat miettimään tehdäkö navettaan peruskorjaus vai uusi navetta koska EU:n myötä tuli uusia säädöksiä. Suurempaan navettaan ei saanut lupaa joten lehmistä päätettiin luopua.

Sitten olikin vastassa tyhjä navetta. Navetan lietelaarit päätettiin tukkia ja karsinat otettiin pois. Pintoja kunnostettiin siinä määrin kuin oli tarvetta.



Itikan-auto haki lehmät -90


Tämän jälkeen vanhempani kasvattivat navetassa sinisorsia 1994-1998. Itse muistan hyvin sen päivän, kun menimme Lapuan linja-autoasemalle jonne sorsien oli määrä saapua. Sieltä sitten saimmekin kyytiimme pahvilaatikoita joidenka ilmarei'istä näkyi pieniä nokkia. Näin alkoi sinisorsien kasvatus.




Hautomakone veti itseäni monet kerrat puoleensa, kun tietenkin oli jännittävä nähdä joko oli kuoriutunut uusia sorsanpoikasia. Ja voi sitä riemua, kun poikasia sitten kuoriutui ja niitä sai käteensä ottaa ja silitellä. Oli mukava seurata poikasten kasvua niiden omassa aitauksessaan ennen kuin ne siirrettiin isojen sorsien puolelle. Mutta onpahan niistä sorsista jäänyt mieleen myös se haju, kun jouduttiin siskosten kanssa aitauksiakin putsaamaan!







Sorsien lihaa myytiin meiltä Vaasalaiseen hotelliin. Eikä ne lihat sinne itsekseen menneet vaan olipahan siinäkin urakka! Ensin ottaa oikeat linnut aitauksesta kiinni ja tämän jälkeen päättää niiden elämä ja putsata höyhenistä/sisälmyksistä. Ja kerrottakoon, että tämän urakan teimme siskosteni kanssa päinsä ilman vanhempiamme! Sorsien pidosta ja hoidosta nappasin itse myös jonkun palkinnon 4H-kerhosta, kirveen taisin saada lahjaksi :)

Sorsien pito lopetettiin vuonna 1998, koska sorsia ei voitu enää myydä eteenpäin riistana tarhasta puuttuvien puiden vuoksi.

Sinisorsien jälkeen ei tällä tilalla ole ollut enää muita eläimiä. Jos ei mukaan lasketa niitä kaikkia kissoja joita kotonamme on ollut. Ei ole vuottakaan kulunut etteikö tällä markilla yksi hiirikissa olisi käpsytellyt. Tällä hetkellä virkaa hoitaa keväällä neljä vuotta täyttävä Pipsa.

Mutta mitä sitten tapahtui, kun eläimiä ei enää ollut? Seuraavassa postauksessa siitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti